Fandomin alkuja

Paneelikeskustelu Finncon 2026:ssa Turussa 12.7.2026.
Keskustelemassa Jukka Halme, Irma Hirsjärvi, Ben Roimola ja Tero Ykspetäjä.

TY: Kaikki ollaan paikalla, niin voidaan aloittaa. Tervetuloa kuuntelemaan, kun me ja toivottavasti muutamat valikoidut yleisön edustajat myöskin keskustelevat ja muistelevat erinäköisiä lukuisia fandomin alkuja, joita tässä on vuosikymmenten varrella ollut. Eli aloitetaan sieltä päästä: kuka sä oot ja mitä sä teet?

IH: Mä oon Hirsjärven Irma, ja helppo muistaa toi mun kutsumanimi Ipa. En osallistunut eilen naamiaisiin Hazy IPA ‑nimimerkillä, mutta oon Jyväskylästä, Jyväskylän Science Fiction Seura 42:n aktiivi, ollut puheenjohtaja ja tehnyt kaikenlaista.

BR: Mä oon Ben Roimola, ja mun fandom-elämä alkoi joskus 80-luvun alkupuolella. Ja sit mä oon ollut Turun scifiseurassa sihteerinä ja Spin-lehden toimittajana, ja mä oon tehnyt omaa Enhörningen-lehteä ja yhtä sun toista.

JH: Joo, mun nimi on Jukka Halme. Mä aloitin joskus 80-luvulla erinäköisillä asioilla, lukemalla ja kommentoimalla, kuvittamalla, ja sitten mitä pidemmälle tää harrastus meni, niin sitä enemmän sitä joutui – pääsi – tekemään. Ja tuossa vuonna 2017 siirryin sitten virallisesti eläkkeelle, ja sen jälkeen oon tehnyt ainoastaan mukavia asioita, niin kuin maailman parasta science fiction ‑conia, Åconia.

TY: Kyllä, Åcon on maailman paras science fiction ‑con. Mä olen Ykspetäjän Tero, ollut mukana täällä Turussa tuolta 80-luvun lopulta ja myöskin pyörinyt siellä täällä, tehnyt lehteä, seuraa, conia, kaikennäköistä tässä näin.

Jos aloitetaan sillä, että Ipa, sulla on paleoliittinen julistus siellä, eikö ole?

IH: Joo.

TY: Eli historian hämäristä.

IH: Tota niin, ne jotka ei tiedä, niin on tehty tämmöinen väitöskirja faniudesta. Tää ei oo fanihistoria, mutta tässä kerrotaan siitä, miten fanius kehittyy, miten se syntyy, miten se organisoituu. Ja kun tää porukka tähän laitettiin puhumaan aloituksista, niin me pohdittiin sitä, mitä me ollaan aloitettu. Ja kun me tiedetään niin tarkkaan, että ennen meitä on ollut niitä, jotka on aloittaneet koko homman, niin ajateltiin, että aloitetaan tämmöisellä paleoliittisella julistuksella, jonka ovat kirjoittaneet Juhani Hinkkanen ja Leena Peltonen. Kuinka moni tuntee nimet? [Useita käsiä nousee yleisössä.] Aivan oikein. Hienoa, ei tarvitse erikseen esitellä. Juhani ja Leena ovat meidän fandomin tällaisia suuria hahmoja, ja tämä paleoliittinen julistus on tehty kutsumaan kokoon niitä ihmisiä, jotka ovat alun perin olleet tekemässä tätä fandomin ihan alkuvuosia. Ja tämä kuuluu näin:

”Toukokuussa 1982 järjestettiin ensimmäinen suomalainen science fiction ‑kongressi King-Con. Tämän merkkitapahtuman muistoksi olemme päättäneet panna alulle Dinosaurusklubin, ja sen jäseneksi voidaan kutsua henkilö, joka oli aktiivinen suomalaisessa skifitoiminnassa viimeistään King-Conissa. Aktiivisella tarkoitamme kirjoittelua ja kuvitus- ja toimitustyötä lehtiemme viimeistään King-Conissa julkistettuihin numeroihin, toimimista yhdistysten luottamustehtävissä ja muuta vaikuttamista yhdistysten ja fandomin syntyyn ja varhaiseen toimintaan Suomessa sekä käännöstöitä. Se, että olet vastaanottanut tämän kirjeen, tarkoittaa, että olet kutsuttu Dinosaurusklubin ainaisjäseneksi – muunlaisia ei ole. Kutsumme sinut myös Dinosaurusklubin ensi kokoontumiseen Vanhaan kuppilaan Finnconin aikaan nauttimaan lasillisen mielijuomaasi” – tää on tyypillinen sitten fandomille – ”omalla kustannuksellasi valitettavasti, sillä Dinosaurusklubin budjetti on ja tulee varmasti iäti olemaan pelkästään imaginaarinen. Siellä, tai ehkä jo edellisenä päivänä, luovutamme sinulle myös Dinosaurusklubin badgen, jota odotamme sinun vastaisuudessa kaikissa skifitilanteissa ylpeydellä kantavan. Niille, jotka eivät saavu Finnconiin, se toimitetaan postitse. Ja sen badgen on suunnitellut Aura Ijäs, joka on dinosauruksen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Dinosaurusklubin jäsenillä ei ole mitään velvollisuuksia, ainoastaan rajaton oikeus levätä laakereillaan ja nauttia jälkeentulleiden ihailusta ja arvostuksesta, sikäli kuin nuo nousukkaat [viittaa panelisteihin] omasta esihistoriastaan mitään ymmärtävät. Silloin kun klubi on koolla, tulee kaikki vanhat kiistat ja erimielisyydet jättää ulkopuolelle. Dinosaurusklubi muistelee menneitä sankariaikoja ja suhtautuu nisäkkäisiin hyväntahtoisella ylenkatseella. Dinosauruksia on vain rajallinen määrä, eikä uusia enää koskaan tule syntymään, joten muodostamme skifiyhteisöistä kaikkein eksklusiivisimman. Meitä odottaa väistämätön katoaminen maan kamaralta, mutta sitä ennen viettäkäämme riemukasta elämää kuin vielä voimme. Allekirjoitus: Juhani Hinkkanen ja Leena Peltonen.”

[Liisa Rantalaiho saapuu paikalle.]

IH: Ja Liisa Rantalaiho tulee tänne jonnekin eteen istumaan, sikäli että seuraavaksi luen nämä nimet, jotka tähän Dinosaurusklubiin kuuluvat. Ja toivon, että kun kuulet nimen, jos olet paikalla, niin nouset ylös ja heilutat kättäsi ja esittäydyt yleisölle.

JH: Käpälää nyt ennemmin.

IH: Käpälää.

Ja tässä on monia nimiä, jotka tunnette eri yhteyksistä, ja sen takia tämä on katsaus suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Kai Ekholm, Kari Ekqvist, Jaana Gustafsson, Markku Haapio, Harri Haarikko… Oli jo aamulla tuolla – – Ai, siellä! Oo vielä vähän aikaa pystyssä!

JH: Vielä elossa.

IH: Näin, näin. Kaikki kerkeää nähdä.

Jussi-Ville Heiskanen, Seppo Hyrkäs, Jyrki Ijäs, Toni Jerrman, SidSid Keränen, Tuomas Kilpi, Timo Kokkila, Jari Koponen – jonka nimen löydätte monista kirjoista – Vesa Lempiäinen, Olavi Markkanen, Pekka Markkula, Jukka Murtosaari, Kari Mäentaka, Raimo Nikkonen, Timo Pietilä, Tapani Piha, Liisa Rantalaiho – ole hyvä ja nouse ylös ja heiluta kaikille – Veikko Rekunen, Matti Rosvall, Pirkko Rosvall, Jorma-Veikko Sappinen, Matti Savolainen, Pekka Supinen, Pauli Suuriniemi, Jouni J. Särkijärvi, Ari Tervonen, Lauri Tudeer ja Tom Ölander. Aplodit heille kaikille.

[aplodeja]

IH: He olivat niitä, jotka aloittivat, ja me sitten jatkoimme.

TY: Joo, kyllä. Eli alkuaikoina oli hyvin – ensin – hajanaista, mutta tämmöinen yhteisö, jos oikein oon ymmärtänyt, muodostui kuitenkin aika nopeasti. Ja nyt tietenkin Liisa ja Harri voivat vapaasti kommentoida, korjata, täydentää. Mutta siis tapahtui tämmöinen: ihmiset löysivät toisiaan. Alkoi tulla fanzineita, alkoi tulla tapaamisia, alkoi tulla kosteita illanviettoja, joista muun muassa – en tiedä saako sitä enää mistään – mutta Harri on kirjoittanut aivan mainion runon aikanaan science fictionin harrastamisesta, joka kiteyttää tätä olennaisesti. Onko sitä missään muualla kuin jossain obskuurissa…

Harri Haarikko: Et kai sä multa kysy vaan, että muistanko mää tämmöistä?

TY: Se oli hieno. Se julkaistiin jonkun kirjamessujen yhteydessä muistaakseni 90-luvulla.^[1]

IH: Sen täytyy olla Turun kirjamessuilla.

TY Siis jos ei erikseen mainita kaupunkia, niin kirjamessuthan on Turun kirjamessut. Tietenkin. Ja sitten näitä myöhemmin on ilmestynyt sinne tänne näitä tämmöisiä muita…

IH: Sivumessuja.

TY: Kyllä, jotka on sitten vienyt bisnekset ja kävijät ja tämmöiset, mutta…

JH: Ai voi voi voi.

TY: Just näin.

Kyllä. Eli yhteisö syntyi, lehtiä tehtiin, kirjoiteltiin. Aika paljon tuli samankaltaista harrastusta, mitä tuli ulkomailta. Oli kontakteja – esimerkiksi Ölanderin Tom oli tämmöinen, jolla oli kontakteja ulkomaisiin harrastajiin. King-Con oli yhteinen, sinne tuotiin [faneja] Ruotsista. Oltiin, tavattiin, nähtiin. Sehän oli osittain laivamatka, ja sitten sen jälkeen Helsingissä tämä tapahtuma. Eli syntyi tämmöinen yhteisö. Ole hyvä ja jatka siitä.

IH: Joo, en mä jatka tästä, mutta mulla on anekdootti, joka mulle kerrottiin tämän conin aikana. Nyt ootte nähneet, miten tää coni on organisoitunut: monta rakennusta, paljon ohjelmia, aikataulut pitää, esiintyjät ilmestyy paikalle. King-Con lähti tosiaan perjantaina kello 16 alkaneesta kongressista, ja kuudelta illalla lähti sitten lautta tuonne Suomeen. Ja lauantaina oli sitten saapuminen Helsinkiin 9.30, ja siellä oli sitten skififilmejä koko päivä, ja illalla kunnon banketti. Mutta silloin lauantaiaamuna, kun nää ruotsalaiset vieraat tulivat sieltä – se oli Harry Harrison meidän kunniavieraana – niin sitten he rupesivat puhumaan, että okei, mikä on ohjelma. Ja kuinka ollakaan, oli unohtunut tehdä ohjelmaa sille sunnuntaipäivälle kello 9–16. Ja sen takia siellä ohjelmassa kuulemma oli sitten: Harry Harrisonin haastattelu, Harry Harrison muistelee, Harry Harrison antaa ohjeita fandomille, Harry Harrison keskustelee. Että voisin ajatella, että jotakin kehitystä on tapahtunut siitä päivästä, mutta tää King-Con oli se ensimmäinen.

TY: Kehitystä on tapahtunut ainakin siinä mielessä, että meillä on niin paljon enemmän juttuja, että ei ihan niin helposti huomaa, mitä kaikkea me on unohdettu. Se on helpompi lakaista silleen maton alle.

Joo, King-Con 82. Siitä seurasi Tamfan…

IH: Oliko Tamfan jo sitten? Koska mä mietin, että Suomen tieteiskirjoittajat organisoitui oikeastaan sitten jo 84.

TY: Joo, kyllä.

IH: Ja täällä on – tässä hienossa väitöskirjassa, mutta ehkä löydät jostakin – on Juhani Hinkkasen kuva, jossa on Suomen tieteiskirjoittajien, joka silloin oli vielä Suomen Science Fiction ‑kirjoittajat, perustamiskokouksen kuva Turun tuomiokirkon portailla. Ja siellä on paikalla Jyrki Ijäs, Kari Mäentaka, Pekka Sirkiä, Veikko Rekunen, Juha Keränen, Pekka Virtanen, Toni Jerrman, Tuomas Kilpi, Kivi Larmola ja Mika Niemi, Pekka Supinen, Anetta Meriranta ja Harri Haarikko, ja Jussi-Ville Heiskanen saapui paikalle myöhemmin E.T.:ksi pukeutuneena. [naurua]

TY: Joo, ja Tieteiskirjoittajathan oli tämmöinen – toisin kuin nimestä voi päätellä – ei pelkästään kirjoittajien yhteisö, kirjoittajille tehty, vaan myöskin, niin kuin Juha tuolta varmaan ainakin muistaa vanhoja, jos haluat sanoa muutaman sanan, mutta tämmöinen, joka tuotiin kokoamaan eri paikkoihin, että se ei ollut tietyllä paikkakunnalla pelkästään toimiva, vaikka – niin kuin kaikki hyvät asiat – perustettiinkin Turussa. Mutta kuitenkin tarkoitus oli olla tämmöinen kansallinen yhteistyötapaaminen. Sieltä – haluatteko täydentää tähän?

Juha Salminen: Joo, näin se oli. Se oli ehkä ainoa tämmöinen yhdistävä tekijä: kun yhdistykset oli sellaisia paikallisia, niin tää oli ainoa valtakunnallinen, niin sitten ne sen vuosikokoukset toimi tämmöisenä yhdistävänä tekijänä silloin yhteen aikaan. Ja sitten oli se lehti, mitä silloin toimitin kans jonkun aikaa – se oli semmoinen sisäpiirin lehti, että siellä kaikki sisäpiirin juorut ja muut toimi sitä kautta. Se oli vähän semmoista erilaista toimintaa.

BR: Niin, mutta olihan se kuitenkin alusta asti niin kuin just kirjoittajille, niille, joita jossain määrin kiinnosti scifin ja fantasian kirjoittaminen. Ei se nyt ihan pelkkää – se oli kirjoittajien sisäpiiritouhua, jos näin sanotaan.

TY: Mutta myöskin ehkä yks, mikä oli tyypillistä täällä fandomin alkuaikoina, oli että ne, jotka oli mukana enemmän tai vähemmän, aika moni teki itse, myöskin osallistui. Oli vähemmän ehkä sitä, että tullaan kattomaan valmista – vaan ollaan yhteisöä, osallistutaan, jokainen tekee omaa juttua, ollaan tekemässä.

JH: Se on vähän se sama, mikä tuolla kansainvälisessä fandomissa aikoinaan oli: it’s a lonely proud thing to be a fan. Elikä silloin oltiin – meitä oli vähän – no okei, en tietenkään ollut silloin vielä paikalla, kun kaikki oli todella vähäistä. Oli vähän ihmisiä, ja kaikki halusi tehdä jotain. Nykyäänhän se ei ole ollenkaan enää niin sanottu: fandom on laajentunut ja harrastuspiiri on laajentunut niin suureksi, että siinä ei välttämättä kaikille enää riitä sitä intoa tehdä edes mitään.

BR: Mutta sitten taas samalla, niin kyllähän silloin alkuaikoina, kun Finncon kiersi kaupungista toiseen, aika pitkälle oli kans silleen – tai ainakin tämän henkilön mielestä näin oli – että jos mä nyt täällä Turussa olen järjestämässä Finnconia, niin sit mä voin Helsinkiin mennä vaan osallistumaan siihen Finnconiin, mun ei tarvi sitä tehdä. Mut Finnconin ympärille mun mielestä syntyi kans tämmönen oma fandominsa: on ne tyypit, jotka tykkää tehdä sitä conia, jotka tekee sitä sitten Helsingissä ja Jyväskylässä ja Tampereella ja on koko ajan mukana siinä tekemässä.

JH: Ne on kyllä naiiveja ihmisiä.

BR: On, on. Mä en ymmärrä.

TY: Se vaatii sinnikkyyttä ja kykyä olla ottamatta opiksi.

JH: Niin. Kyllä.

IH: Mut me mennään aika nykypäivään. Me voitais pysyä – mennä oikeastaan tästä 80-luvusta 70-luvulle.

JH: Mennään, mennään.

IH: Kuka perusti Turun Science Fiction Seuran?

BR: Mitä, haluat sä nimiä vai mitä?

IH: Joo, nimiä.

BR: Nimiä. Niitähän oli jo useampiakin.

TY: Niin, siinä on aika monta nimeä, jotka sä luit tossa jo aikaisemmin.

IH: Joo, mutta kuka olisi se, joka kutsui Turun Science Fiction Seuran kokoon – koska Tampereelle se meni tavallaan Nikkosen kautta, ja Liisa Rantalaiho tuli sitten siinä vaiheessa mukaan.

[Kommentti yleisöstä]: Eikö se ollut Tapani Piha, joka veljensä kanssa laittoi Turkulaiseen kutsun?

BR: Ainakin Tapani Piha oli ensimmäinen puheenjohtaja, ja sitten varapuheenjohtajana oli Lars Hedman, ja 23 ihmistä oli siinä perustavassa kokouksessa. Tästä varmaan – tai ei mitään varmaan, vaan tästä voitte lukea useammastakin Spinin vanhasta numerossa, jossa näitä on muisteltu.

TY: Jos saatte käsiinne jostain niitä vielä.

BR: Kyllähän niitä arkistoja on.

[Kommentti yleisöstä]: Kaikillahan meillä on arkisto!

BR: Ja sitä paitsi kyllähän ne nyt löytyy Fennica-kirjastosta ja ties mistä.

IH: Ei meillä kohta kirjastoja ole. Parasta vaan pitää omat arkistot kaikki.

BR: Nyt pidetään politiikka pois tästä puheesta.

IH: Ei, tämä on kulttuuripolitiikkaa.

No sitten meni Tampere. Liisa, ole hyvä.

Liisa Rantalaiho: Siis Tampereella se lähti sillä lailla, että Raimo Nikkonen pani Aamulehteen ilmoituksen: onko Tampereella muitakin ihmisiä, joita kiinnostaa tieteiskirjallisuus – puhelinnumero. Ja tuli muutama soitto. Minä soitin, monet muut soitti. Ja siitä lähti sitten ensiksi semmoinen piiri, joka vaan niin kuin jotenkin kokoontui, ja hyvin pian päätettiin, että olisi kiva perustaa oma lehti. Tai saattoi siihen mennä pari vuotta, ehkä 84, ennen kuin se Portti ilmestyi.^[2] Ja nyt kun mulla on tilaisuus, mä halusin, että kaikki kuulisi ja muistaisi rakkaudella semmoista nimeä kuin Leena Peltonen, joka oli erittäin keskeinen henkilö. Ja hän myös aloitti – oli varmasti muitakin, ja Johanna voi kertoa lisää – mutta hän myös aloitti semmoisen, että suomalainen fandom alkoi osallistua ulkomaisiin coneihin.

IH: Kyllä. Ja Leena Peltosesta on puhe – Tampereen Finnconissa pidetty kunniavieraspuhe – tallella jossakin julkaisussa. Tosin se on osittain fiktiivinen, mutta se oli tarpeen, koska Leenasta oli kyse. Leenaan voidaan yhdistää suklaakakku, chili, kääntäminen ja syvä asiantuntemus science fictionista ja kansainvälisestä fandomista.

Johanna Vainikainen: Ja valkosipulikurkut.

[Hiljainen kommentti yleisöstä]

IH: Anteeksi?

[Kommentti yleisöstä]: Ja valkoiset rotat.

IH: Kyllä.

TY: Mutta joo, ulkomaisiin coneihin osallistuminen tapahtui vähän ennen kuin kotimaisten conien järjestäminen. Eli oliko jo 70-luvun puolella – ihan 80-luvun alussa ainakin alkoi suomalaisia käydä? Muistaako kukaan – onko kukaan ollut 70-luvulla ulkomaisessa conissa? Ei kukaan tunnusta ainakaan.

JH: Rohkenisko epäillä, että Ölander olisi saattanut. Hän varmaan on Ruotsin tapahtumissa ollut.

BR: Ölander varmaan joo.

[Kommentti yleisöstä]: Ja Tudeerhan ainakin oli Seaconissa.

JH: No niin.

BR: Joo, totta.

IH: Onko siitä kirjallisesti missään tallella tietoa?

[Kommentti yleisöstä]: Joku lehti mun työpöydällä on sellainen, missä lukee Lauri Tudeer ja Seacon, ja sitten on Seaconin mainos ja siitä raportti.^[3]

IH: Tämä on tärkeä juttu, koska alakerrassa – niin kuin nyt kaikki varmaan ovat käyneet siellä – siellä on tää näyttely, jossa kerätään… se on fandomhistoria, ja sieltä puuttuu paljon. Niin siellä on semmoinen laatikko, johon pyydän, että käyt tipauttamassa sen tiedon. Me ruvetaan keräämään Driveen nyt tätä historiikkia niin, että meillä olisi joka vuosi kumuloituva näyttely. Ja voitaisiin nostaa esiin näitä kymmenvuotistapahtumia, mitä meillä on – esimerkiksi erään harvinaisen tapahtuman kymmenvuotispäivä on ensi vuonna. [naurua]

TY: Taas joudut muistelemaan sitä.

JH: En joudu.

IH: Eihän… Jukka on excused. Emme puhu Worldconista siis sanaakaan.

JH: Niin, ja eihän siitä voi vielä olla kymmentä vuotta. [naurua]

TY: Mitä, väitätkö sä, että sulla ei ole sellainen olo, että olet sen jälkeen vanhentunut ainakin 20 vuotta?

JH: Mä oon vanhentunut vähintään 40 vuotta.

TY: No mutta joo, suomalaiset alkoi käydä, ja siitä kirjoiteltiin hyvin kosteita raportteja.

JH: Joo, se on jotain, mikä puuttuu nykyään itse asiassa.

BR: Röpötysraportit.

JH: Röpötysraportit. Ei oo röpötysraporttia sitten vuoden 2002, silloin kun sinä olit päihtyneenä Linköpingin conissa.

BR: Mä en muista mitään.

JH: Et tietenkään. Et mitenkään voi muistaa. Sen verran vähän olit pystyssä.

BR: Siitä on valokuvatodisteita.

JH: Silloin ei ollut vielä kameroita.

BR: Niin niin just.

TY: Niin, mutta tosiaan suomalainen porukka teki itsensä tunnetuksi useammassakin kansainvälisessä conissa. Löytyi mainintoja con-raporteista 80-luvun alusta, missä on: ”suomalaisia on kauhea lössi, ne pukeutuvat mustiin ja ne juovat ihan hirvittävästi viinaa”. [naurua]

TY: Kunniakkaat perinteet on siis olleet. Euroconissa 80-luvulla muistaakseni suomalaiset oli ylivoimaisesti suurin ulkomaalainen ryhmä. Ei meitä nyt ihan puolta conin väestöstä ollut, mutta kuitenkin merkittävä osuus.

IH: Mehän tehtiin tää uudestaan Glasgow’ssa, eikö niin?

TY: No, siellä oli väkeä huomattavasti enemmän kyllä.

IH: Joo, mutta suhteessa suomalaisia oli enemmän. Ja sitä paitsi suomalaiset – me puhutaan näistä aluista tässä tai ensimmäisistä kerroista – ensimmäisen kerran jonkun maan järjestämissä bileissä viina ei loppunut kesken, vaan sitä luovutettiin sitten muille.

JH: Ei kai nyt viina saa loppua kesken. Se on hirveän nöyryyttävää ja noloa. Näin usein on käynyt monella maalla.

IH: Meillä oli Finlandia Vodka sponsorina siellä, ja sitä riitti.

[Kommentti yleisöstä]: Ja olisiko ollut Venäjän bileet, joihin sitä oli luovutettu?

IH: Ruotsalaisille.

[Kommentti yleisöstä]: Ruotsalaiset antoi meille puolukkamehua, koska meiltä loppui lantrinki. [naurua]

BR: Mutta palatakseni – oliko se nyt sitten Linköping vai mikä – mutta jos nyt otetaan ihan tämmöinen muistelu, missä ainakin me kolme [viittaa Jukkaan ja Teroon] ollaan oltu ihan mukanakin. Niin oli tää – ja tää kuitenkin on suht alkuvaiheessa fandomia, Suomen fandomhistoriaa – siinä vaiheessa kun porukka rupes käymään ruotsalaisissa coneissa. Ja siinä vaiheessa Finnconit sun muut pyöri jo täällä ihan kunnolla, eli me tiedettiin, miten con tehdään, mimmonen con on, mimmonen conin kuuluu olla. Sit me mennään Ruotsin coniin, joka oli Ruotsin länsirannikolla, muistaakseni…

JH: Joo, elikä mehän oltiin 2002 Linköpingissä Ryds herrgårdissa, joka on semmoinen huvila, jonne mahtui toistasataa ihmistä. Mutta 2003 me kolme mentiin sitten Göteborgiin.^[4]

BR: Niin, se oli siellä. Tullaan sinne conin paikalle. Oliks se niin, että conin piti alkaa tunnin päästä tai jotain semmoista. Me ollaan siellä hyvissä ajoin ja mennään katsomaan, että missäs täällä se con on. Ja täällä on tämmöinen iso sali, jossa ei oo yhtään tuolia. Tuolla on näköjään noita tuoleja kauheasti – ruvetaanko pistämään tuoleja paikalleen? Ja sit me pistettiin sinne tuolit paikalleen.

JH: Me rakennettiin siis tapahtuma paikalleen tuntia ennen tapahtuman alkua, ja sen jälkeen ruvettiin laittamaan kylttejä ulkopuolelle, että täällä Swecon. Ja tämähän tapahtui hyvin voimakkaasti vielä Benin avustuksella, koska paikallisilla henkilöillä ei ollut teippiä eikä saksia. [naurua]

BR: Niin juu, mulla oli mukana semmoinen kitti, jossa – niin kuin aina kuuluu olla coniin kun menee – semmoinen laatikko, jossa on teippiä ja sakset ja tussia ja kyniä.

JH: Mutta viittaan tässä siis siihen, että oikeastaan suomalaiset rupesi siirtymään aktiivisesti ruotsalaisiin tapahtumiin siinä 2000-luvun alussa. Meillä oli ollut ihmisiä, jotka kävi siellä: Ölander kävi siellä, Jussi-Ville Heiskanen kävi siellä, satunnaisia muita ihmisiä kävi. Siellä oli myös tää isompi yhteistapahtuma, jossa mentiin sinne ja tänne. Mutta ruotsalaiset Sweconit eli semmoista hiljaiseloa ennen oikeastaan 2000-lukua. Ja nythän meillä on aika iso määrä suomalaisia aina paikalla siellä tapahtumissa, ja vastavuoroisesti täällä – täälläkin on useampi, toistakymmentä, pari–kolmekymmentä ruotsalaista aktiivifania, mikä on tosi mahtavaa, että meillä on semmoinen vahva yhteistyö tässä. Mutta tätä ei tietenkään ollut vielä 70-luvulla eikä kauhean hyvin 80-luvullakaan.

BR: No ei. Ja kulttuurivaihtoa tässä joka tapauksessa tuli, koska paitsi että me nyt mentiin sinne ja kerrottiin, että conissa voi olla tuolit paikoillaan jo ennen conin alkua – –

JH: Ja tuhansia ihmisiä!

BR: – – niin me taas tuotiin sieltä mukanamme vähän tämmöistä kotosampaa juttua – että aina ei tarvitse olla niin tiukkapipoinen.

JH: Joo, ikään kuin vähän tuotiin takaisin se 70–80-luvun alku. Se oli kadonnut siinä, kun yhtäkkiä 90-luvulla Finnconit rupes menemään ihan mahdottoman kokoisiksi, ja 2000-luvun alussa siis joku – en nyt halua sanoa, että 2009 – oli aivan absurdin kokoinen Finncon, mutta olihan se. Mutta alkuihin tää liittyy.

TY: Ipa, sulla oli tuohon äskeiseen.

IH: Joo, tähän äskeiseen silleen, että tämä vaihto on ollut tosiaan sellaista verkottumista. Mä muistan, kun se oli varmaan 96 tai 97, mä menin Jyväskylän Kesän rahoilla tuonne Bergeniin. Mä tein Jyväskylän Kesän puheohjelman ja mä sain sitten sieltä matkarahoja. Ja siellä oli muistaakseni Eurocon, ja siellä oli noin 30 henkeä, jotka osallistui siihen coniin. Siellä oli semmoinen huone, missä oli myyjiä, ja ne myyjät olivat siellä silleen ”ihan kiva, ihan kiva” – ei ollut ketään ostajia. Mutta melkein ne kaikki 30 oli eri maista. Siellä oli ehkä semmoinen kuusi–seitsemän–kahdeksan norjalaista, ja sitten oli koko se muu staffi siellä, jotka järjesteli sitä 30 hengen tapahtumaa, ympäri Eurooppaa. Ja tavallaan tämä vaihto meillä on tapahtunut: meidän kansainvälistyminen on tullut sieltä muualta, ja sitten meiltä taas on mennyt sitä mallia sinne.

TY: Harrilla oli siellä…

Harri Haarikko: Legendaarinen kansainvälinen con, jota ei pidä unohtaa, oli 89 Eurocon Budapestissa, Unkarissa, jossa suomalaiset olivat hyvin aktiivisesti mukana. Se oli siitä poikkeava con, että siellä ei juotu mitään. [naurua]

IH: Ei voi olla!

TY: Joo, varmasti oli näin.

IH: Miksi?

TY: Kukaan ei muista juoneensa mitään siellä.

BR: Niin just, sano uudestaan sen, koska mä muistan kans tän…

[Kommentti yleisöstä]: Kitsi sössöröö, joka oli tapa juoda yhtä olutta Unkarissa.^[5]

TY: Luulen, että Unkarin Eurocon oli just tämä, missä suomalaisia oli suurin piirtein puolet koko conista, koska se oli pieni con. Ja sitten paikalliset – eikö tää ollut just se Däniken? – paikalliset oli kovin ihmeissään, kun kukaan suomalainen ei olisi voinut olla vähempää kiinnostunut jostain hörhötyypistä, jonka ne oli innoissaan kutsuneet kunniavieraaksi.

Harri Haarikko: Mä olen ylpeä siitä, että olen tavannut tohtori Dänikenin.

Juha Salminen: Ijäs haistatteli sille baarissa. [naurua]

IH: Mä toivon, että kaikki nämä ja kaikkein hauskimmat yksityiskohdat menee sinne alakerran näyttelyn boksiin – että käykää kirjoittamassa sinne talteen. Ja sitten jos ei sinne, niin sitten otatte meihin yhteyttä ja laitatte tulemaan muistelmia pitkälti.

BR: Siis totuushan nyt on, että meidänhän pitäisi kerätä tämmöinen historiikkijuttu, mut siis se ei onnistu sillä, että ihmiset menee – koska ei ihmiset muista mennä tonne, ne menee seuraavaan ohjelmanumeroon – vaan tähänhän tarvitaan vähän resursseja ja rahaa ja silleen, että on niin kuin ihminen tai ihmisiä, jotka rupeaa keräämään tätä kunnolla.

TY: Musta on hienoa, että Ben on nyt vapaaehtoisestunut tekemään tätä.

BR: Mä en oo vielä siinä kunnossa.

[Kommentti yleisöstä]: Se on conissa aina, että kun sä rupeet puhumaan, niin sä oot tekemässä sitä.

BR: Nakki lentää. Näinhän se on.

[Kommentti yleisöstä]: Antakaa sille kakskyt euroa äkkiä! [naurua]

BR: Mut totuus on se, että meiltä on nyt jo lähtenyt ihmisiä parempiin fandomeihin, tonne ylös tai alas – voi mihin nyt haluaa. Ja ihmisiä tulee katoamaan koko ajan yhä enemmän. Niin nää rupee olemaan niitä viimeisiä hetkiä ruveta keräämään tätä.

[Yleisöstä tuodaan Benille kahdenkympin seteli.]

[naurua ja aplodeja]

BR: Kahdella kympillä ei pitkälle pötkitä.

JH: Se on alku.

BR: Kaiken alku.

TY: Aivan. Hyvä. Nyt kun päästiin vähän henkilökohtaisempiin uusiin alkuihin, niin sanokaapa nopeasti, mikä oli teidän alkunne fandomissa. Aloitetaan Benistä, joka mä luulen, että on ollut pisimpään.

BR: Näistä meistä.

TY: Meistä tässä, niin.

BR: Mun alku oli…

[Jukka antaa Benille kaksikymppisen.]

JH: Mä oon pahoillani, tää lähtee nyt lapasesta.

[naurua]

TY: Siitä lapasesta se ajatus sitten lähti.

[Yleisöstä tuodaan Benille kaksikymppinen.]

[naurua ja aplodeja]

BR: No niin, nyt… Mun alku oli sinä aikana niin kuin se normaalein alku, ja nykyään ei varmaan ikinä enää tapahdu mitään tämmöstä: mä olin tilannut Aikakone-lehden, ja se oli Aikakone-lehden ihan siinä ensimmäisissä numeroissa – sanotaan ensimmäisen neljän numeron paikkeilla – oli jonkun Johanna Sinisalon lukijakirje, jossa hän… Nyt pahoittelen, etten mä saanut kaivettua esiin tätä juttua, että mistä siinä oikeastaan oli kyse. Mä luulen, että kyse oli fandomista ja coneista ja kirjoittamisesta ja kaikesta tämmöisestä. Ja mähän lähetin sit Aikakoneelle – kirjoitin siihen, en nyt vastinetta, mutta – –

[Yleisöstä tuodaan Benille kaksikymppinen.]

[naurua]

BR: Hei, mä syön tällä viikon!

BR: – – mä kirjoitin oman vastineeni siihen ja lähetin sinne, ja sehän julkaistiin sitten Aikakone-lehdessä. Eli se oli…

[Yleisöstä vilautetaan satasta, mutta ei tuoda Benille: ”Tää menee rippilahjaksi”.]

– No niin, hyvä, on parempi niin. Eli siis se oli mun ensimmäinen tämmöinen kontakti fandomiin. Kirjallinen kontakti, koska silloin oli näitä kirjepalstoja lehdissä, ja niihin kirjoitettiin ja niitä luettiin ja silleen. Ensimmäinen tämmöinen ihmiskontakti tuli sitten vuodelta 84 ehkä, tai 83. Ensimmäinen – ei kun toinen – Huviretki tienpientareelle Tampereella. Ja mä olin lukenut siitä Portti-lehdestä, miten kivaa oli ollut viime vuonna, niin mähän sinne läksin mukaan. Ja kävelen Laukontorin rantaan ja katson, että täällä ei mitään ihmisiä näy – tos istuu joku tyyppi tossa laiturilla. Mä menin juttelemaan sitten tämän tyypin kanssa, joka oli Marko Mahnala, ja siitä lähtien ollaan Markon kanssa tunnettu. Ja sinne sit saareen mentiin yhdessä, ja siellä tavattiin paljon muita tyyppejä. Ja mä muistan, että kun näitä tyyppejä sit näki livenä, niin mun ensimmäinen reaktio oli se – ja saatoin Leena Peltoselle ja Raimo Nikkoselle jopa sanoakin – että ”oho, tehän ootte kaikki ihan aikuisia ihmisiä, mä luulin, että olisitte kaikki mun ikäisiä”. Ja tota noin, silloin olin alta kaksikymppinen reippaasti. Ja sieltä se läks. Ja silloin muistan, että siinä tilaisuudessa keskusteltiin vähän – Nikkonen ja Peltonen ja muut tamperelaiset siinä – että conia voisi lähteä järjestämään. Ja siitä tuli sitten Tamcon seuraavana vuonna, johon en ikävä kyllä päässyt, koska olin kesätöissä apteekissa. Joo, mut tämmöstä.

TY: No niin, sitten olisiko vaikka Jukka siitä vierestä seuraava.

JH: Niin, varmaan toi ensimmäinen kosketus oli kans siinä 80-luvun ihan alussa. Mulla on tämmöinen muistikuva, jonka luulen pitävän paikkansa, että Tähdet ja avaruus ‑lehdessä oli joitain tämmöisiä hyvin pieniä juttuja fandomista. Ne oli todella pieniä, semmoisia ihan, että tällainen mainitaan suurin piirtein. Ja sit siellä ruvettiin puhumaan siitä, että Ursa rupee julkaisemaan Aikakone-nimistä lehteä – niin tästähän piti ensimmäiseksi jo olla kiinnostunut, ja siitä lähtien lueskelin Aikakonetta. Ja sitten ystäväni – ei luokkatoveri, mutta lähes – Hannu ”kallis maku” Lahtinen tilasi Porttia, joten sit mä pääsin tutustumaan Porttiin siinä samalla. Ja no, nää on ihan hauskoja juttuja. En mä silloin edes ajatellut, että mä lähtisin messiin yhtään mihinkään tällaiseen – sehän on ollut ihan hulluutta, herranen aika. Mutta tota, silleen tuli luettua, ja sitten tuli Tähtivaeltaja, ja Tähtivaeltaja oli jo paljon kiinnostavampi. Ja totesin, että nyt on niin hyvä lehti, että tarjoanpa heille omaa tuotantoani, ja lähetin päätoimittaja Jerrmanille kasan piirustuksia. Hän palautti suurimman osan niistä ja sanoi, että tosi hyviä, että kannattaa jatkaa harjoittelua – nappasin muutaman julkaisua varten. Joten vuoden 86 ensimmäisessä numerossa Tähtivaeltajaa – vihreä kansi, vihreä lisäväri – niin sieltä se mun ensimmäinen fandom-tuotantoni löytyy, sivulta viisi tai sivulta seitsemän, en ole ihan varma; ihan alusta löytyy. Tosi makea kuva.

IH: Ne oli hyviä.

JH: Mutta siitä lähti, eli kuvitin sitten erinäköisiä julkaisuja ja muita. Ensimmäisen kerran kävin science fiction ‑tapaamisessa 11. toukokuuta 1989 Helsingin mafiassa, joka oli silloin – ei Kantiksessa vaan Kannaksessa.

TY: Ipa.

IH: Järjestyksessä olisit sinä…

TY: Ota sä nyt.

IH: No joo, tota niin, mä teen tutkijan taipaleen. Opin lukemaan nelivuotiaana, ja silloin mä luin mitä luin. Mutta sitten tapasin Ray Bradburyn – ei kun tota niin…

JH: Tapasin Harry Harrisonin.

IH: En Harry Harrisonia – no, tapasin kyllä, mutta paljon myöhemmin. Mutta sitten tutustuin scifiin pitkän kaavan mukaan. Mutta nyt nostan ylös Jussi Vainikaisen – nouse ylös, Jussi Vainikainen – jonka kaikki tiedätte tämän laajan ja kattavan bibliografian tekijänä.^[6] Jussi on näitä Jyväskylän Science Fiction Seuran perustajajäseniä.

Jussi Vainikainen: Siinä tapauksessa minä nostan Johanna Vainikaisen.

IH: No niin, olit säkin ensimmäisiä. Hyvä. Ja tota niin, sitä oli kutsumassa kokoon – Ahosen Marko ei ehtinyt, vaan Kimmo Isokoski oli se, joka kutsui kokoon. Ja mä luulen, että mä menin toiseen kokoukseen sit sinne mukaan, ja oon sitten siellä ollut seuran jäsenenä ja seuran puheenjohtajana. Ja sitten vuonna 90 Jyväskylän Kesä ‑festivaalista soitettiin Helsinkiin Toni Jerrmanille, että meille tarvittaisiin nyt nuoriso-ohjelmaa, että olisiko teillä siellä sitä science fictionia. Ja Toni Jerrman sanoi, että mitäs te tänne soittelette, että teillä on oma seura siellä. Ja sitten he ottivat yhteyttä Marko Ahoseen, joka oli silloin puheenjohtaja, ja sitten teimme sinne tapahtuman. Mä en tehnyt mitään – mä otin aurinkoa kotona, kuulkaa, mä en tiennyt mitään, mitä oli tapahtumassa. Ja Ian Watson oli siellä ihana vieras. Ja seuraavana vuonna sitten haluttiin lisää – –

[Kommentti yleisöstä]: Se oli 91?

IH: Se oli 91, 90 käytiin tää keskustelu. Ja siinä vaiheessa Jyväskylän Kesä pyysi Marko Ahosta hallitukseen, ja Marko oli viisas eikä mennyt, ja Hirsjärven Irma oli tyhmä ja meni. Ja ensimmäisessä kokouksessa pyydettiin allekirjoittamaan sadantuhannen markan vekseliä – mutta en kirjoittanut. Ja sit me tehtiin scifi- ja fantasiatapahtumia. Ja silloin oli mahdollisuus, kun meillä oli Jyväskylän Kesä takana ja organisaatiorahaa, niin me saatiin houkuteltua sitten Finncon Jyväskylään 95 ensimmäisenä. Ja koska se oli niin hauskaa, niin sitten sain houkuteltua turkulaiset ottamaan Finnconia ja sitten tamperelaiset ottamaan Finnconia, ja sit se niin kuin oli kiertämässä. Oli ihan mahtavaa, että helsinkiläiset antoi sen kiertoon.

JH: Joo, olkaa hyvä vaan.

IH: Kiitos kaikki helsinkiläiset siellä yleisössä.

Ja sitten oon ollut sekaantunut myös tähän meidän tutkijapuoleen. Meillä oli ihana Nykykulttuurin tutkimuskeskus – on edelleenkin – ja me saatiin sitten näitä scifi- ja fantasiatutkimuksen seminaareja tehtyä siellä. Ja Urpo Kovala ja kumppanit edisti sitä, että perustettiin FINFAR, Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura, joka on täälläkin ollut ansiokkaasti esillä. Mitäs vielä? Semmoisia asioita tehnyt.

TY: No niin. Hienoa.

IH: Sanon vielä yhden asian: rahoitus. Tämä aika loppuu kohta, mutta rahoitus on tärkeä. Me saatiin tää Finnconin rahoitus käyntiin sen takia, että me oltiin Jyväskylän Kesän osa. Me saatiin Suomen Kulttuurirahastolta isoa apurahaa siihen alkuun, ja sen takia me ollaan saatu myös tätä jatkumoa. Se oli hyvä onnenkantamoinen se Jyväskylän Kesä ‑yhteys.

Johanna Vainikainen: Mä haluaisin nostaa esille Suomen Tolkien-seuran merkityksen fandomille. Siis sehän sai lähtölaukauksen 90 Worldconissa Hollannissa – ensin perustettiin Legolas-lehti, ja sitten Tolkien-seura. Koska Tolkien-seura on ollut sellainen portti, jonka kautta on tullut fandomiin tosi paljon porukkaa, erityisesti naisia, jotka on olleet isossa roolissa järjestämässä tapahtumia ja muuta. Tolkien-seura oli ensimmäinen Tieteiskirjoittajien jälkeen koko Suomen laajuinen seura, joka houkutteli myös tyttöjä ihan eri tavalla kuin nää pelottavien mustapukuisten miesten pubitapaamiset.

IH: Otetaanko sekin tarina tässä?

TY: Me ei siihen tarinaan ehkä ehditä kauhean pitkälle lähteä, mutta tässä pari minuuttia aikaa.

Johanna Vainikainen: Mutta Tolkien-seuran ansiosta osaltaan meillä on niin naisvaltainen fandom, ihan kansainvälisesti verraten.

JH: Ei täällä miehet enää tee mitään.

TY: Ei, ei.

BR: Me tarvitaan Teron tarina vielä.

TY: Joo. Mä aloitin vähän kuin Ben, lukemalla lehteä eli Aikakonetta. Olin 80-luvulla lukenut pitkään. Enhän mä nyt mihinkään lähtenyt olisi ehkä – en tiedä, olisinko lähtenyt muutenkaan, ellei sitten paikallislehdessä – Liedossa, Liedon kirjastossa – oli ilmoitus, että täällä on tämmöinen tilaisuus, missä on esittäytymässä Turun sarjakuvakerho, josta oli puhumassa Juha Jalonen, ja Turun Science Fiction Seura, josta oli puhumassa Harri Haarikko. Ja mä katsoin, että hei, tämähän näyttää mielenkiintoiselta, mäpäs menen sinne. No, kävi ilmi, että siellä oli yksi paikallislehden toimittaja, siellä oli Juha ja Harri, ja sitten yleisössä olin minä. [naurua] Joten tää tilaisuus oli ensin siinä aika lyhyt, minkä jälkeen Harri kutsui meidät luokseen, ja me istuttiin siellä iltaa ja mä ihailin hänen kirjahyllyään ja juteltiin mukavia. Ja sitä kautta päädyin sitten mukaan – Turussa oli just alkanut kuukausipubitapaamiset, ja siellä tutustuin ihmisiin ja jouduin kaiken maailman pitkätukkahippien [osoittaa Beniä] värväämäksi yhdistyksen hallitukseen ja lehden toimitukseen. Ja sit mä haluan vielä sanoa tämmösen yhden asian Harrista: siellä hallituksessa mä myöskin tutustuin tämmöseen kivaan tyttöön, jonka aikanaan Harri oli myöskin värvännyt hallitukseen. Ja voi olla siis, että jos Harri ei olisi ollut näin aktiivinen, niin tämän conin sihteeriä – Reko, vilkutatko tuolta [osoittaa yleisöön] – ei välttämättä olisi ilman tuota miestä tuolla. [aplodeja]

TY: Ja mä luulen, että meidän aika alkaa olla lopussa.

IH: Mutta tähän täytyy vielä viitata tää, koska siis oikeesti, kun me muut mietittiin sitä, että miks on tää edellinen sukupolvi, mutta me ollaan oikeesti keksitty, miten fandomia voidaan lisätä.

TY: Se tehdään itse!

IH: Suvullisesti! [naurua]

JH: Ei tarvitse. Mutta kyllä näitä löytyy.

BR: Kyllä.

IH: Mutta haluan vielä sanoa ton näyttelyn puolesta sen, että käykää katsomassa se näyttely. Lisätkää sinne lappuja ja kirjoittakaa paperille. Tarkoitus on, että siitä tulee kumuloituva näyttely, joka – kun ensi vuonna meillä on sen nimeltä mainitsemattoman tapahtuman kymmenvuotistapahtuma – niin sitäkin olisi sitten siellä tiedossa.

TY: Kyllä.

JH: Kiitos.

TY: Kiitoksia kaikille. Kiitos fandomille.

BR: Ne, jotka haluu kakskymppisensä takaisin, niin tulee täältä hakemaan. Muuten mä syön nää.