SCIENCE FICTION?
Tai
Ei kiitos, kaada itselles vaan
Tieteiskirjallisuutta on hankala lausua ulkomaankielellä:
”Olen lukenut ornitol… ei
scientolo… äh,
ein zwei… noh,
harrastin Lions Clubia ja sarjakuvia!”
Science fictionin harrastajat
eivät tiedä mitä science fiction on,
siitä paneloitiin taas näillä messuilla.
Minä tiedän valitettavasti.
Ja kerron.
Kuunnelkaa ja vapiskaa!
Science fiction on muttereita:
saksalaisittain murtavia,
mister maailmalta näyttäviä koneita.
Åke Lindman olisi hyvä suomalainen robotti,
bättre mekanik, ymmärrättehän!
Science fiction on hassuja vaatteita:
kansantaiteilija Mikko Alatalo lauloi kerran:
”Rillumat rumat on riskillä trikoot”.
James Tiberius Kirk ei ole tainnut kuunnella Syksyn Säveltä.
Science fiction on paljon muttereita
ja persuksiin työnnetty hiiri:
cyber = ohjata laivaa,
punk = Johnny Rottenin keksimä huono rokki.
Ennen:
Hard = ankara, uuttera,
Core = siemenkota, valusydän.
Taidettako sen piti olla?!
Science fiction on neljä kertaa vuodessa,
kahdeksan kuukauden välein ilmestyviä lehtiä:
piitkiä novelleja ja vakiopalstoja,
miekkamiehen kuvia ”Naisten reproduktion”
ja Metallican konserttiarvostelun välissä.
Science fiction on berserkki-pelargonioita:
herra Wyndham oli aikamoinen puutarhuri,
mutta ainakaan määrä ei ratkaise,
eihän ”Jaakko ja pavunvarsi” ole juhlittu klassikko.
Science fiction on
”Eläinten vallankumous” ja ”Salamanterisota”
”Jäniksenä avaruuslaivassa” ja ”Apinamatka”,
”Mauri Muurahainen” ja ”Puhuva muuli”,
”Varastettu basilli ja muita kertomuksia”.
Science fiction on UFOJA!
”Sssshh, hiljempaa!”
kuulen joka puolelta.
”Eivät Luukanen ja Strieber tee scifiä,
he kun pitävät kirjoittamaansa totena.”
Miten luulette herra Orwellin suhtautuneen kirjaansa?
Science fiction on valtavan paljon muttereita:
Asimov ja Heinlein – Suuria Kirjailijoita!
Erkki Ahosta ei muista enää kukaan.
Voittiko tieteisKIRJALLISUUS?
Science fiction on tinasotilaita pienissä kulisseissa,
rooleilla pelaamista:
8-, 16-, 24-sivuisia arpakuutioita.
Voi veljet!
Lännessä olisi tällaisten noppien heittäjät ammuttu.
Science fiction on sisäpiirin humööriä:
tiedättekö, mikä on kovan scifin äärimmäinen muoto?
Toni Jerrman ajamassa polkupyörää.
Entä mistä erottaa Portin ja Aikakoneen lukijat?
No ei niin mistään.
Science fiction on hirveän valtavan paljon muttereita,
hyvästä syystä unohdettuja poikakirjoja
sekä Kapteeni Teräksen ”Petsamon rata”.
Älköön olympialiike ja EU innoittako enää suur-Suomi ‑romaaneja!
Science fictionilla on omat ikoninsa:
Philip K. Dick, Ijäksen Jyrki,
Ruotsi-Ahrvid ja minä.
Omat kulttitapansa:
t-paidat, vipperälakit ja mustat vaatteet.
Science fiction altistaa pistelemään itseään neuloilla.
Science fiction on pino pokkareita kalkkunaparaatissa,
Batman-auto ja purkankuvia,
mutta miten sitä harrastetaan?
Kuten mitä tahansa kulttuuria:
juomalla viinaa!
Science fiction on ympäristölleen vaaratonta,
se ei näytä leviävän helposti.
Pieninä annoksina se helpottaa unettomuutta.
Elimistö pystyy puhdistumaan siitä lähes kokonaan,
mutta olet sitä mitä harrastat!