Suomen science fiction ‑fandomin julkaisuja

Näkymiä kabinetista

Tero Ykspetäjä ·

Tutkan lyhyt historiikki

# Tie Tutkaan

Olin paikalla Turun sf-fandomin kolmannen ajan aamunkoitossa[1]. Turun Science Fiction Seuran toiminta oli lisääntynyt ja hallituksen koko kasvanut, ja sitä mukaa meno myös muuttunut byrokraattiseksi. Muutama aktiivi oli sitä mieltä, että scifiä voisi harrastaa myös keskustelematta jokaista asiaa komiteassa, ja siksi päätettiin perustaa TSFS:n rinnalle uusi, pienempi yhdistys asioiden rennompaa hoitamista varten[2].

Tammikuun kahdeskymmenesviides vuonna 1995 keräännyttiin allekirjoittaneen koolle kutsumana yhdistyksen perustavaan kokoukseen ravintola Casa Miaan. Paikalla olivat Hannu Pajunen, Harri Kiiskinen, Kaisa Wuorinen (nyk. Ykspetäjä) sekä minä itse[3]. Perustajajäsenet olivat tuolloin joko töissä tai opiskelemassa Turun yliopistossa, joten yhdistyksen tarkoitukseksi valittiin Turun yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan tieteiskulttuuriharrastuksen edistäminen. Yhdistys päätettiin liittää yhdistysrekisteriin[4] ja hakea ylioppilaskunnan alayhdistykseksi[5]. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tuolloin mm. Spinin kolumnistina ja TSFS:n entisenä puheenjohtajana tunnettu Hannu Pajunen. Ensimmäisessä hallituksessa olivat muut perustajajäsenet sekä lisäksi Juha Jalonen.

# Varjot tulevat

Tutkan näkyvimmäksi ja tärkeimmäksi toimintamuodoksi vakiintui jo alkuaikoina videoiltojen järjestäminen jäsenille. Iltoja järjestettiin kerran–pari kuukaudessa ja niiden ohjelmistoon valittiin sellaisia elokuvia ja tv-sarjojen jaksoja, joiden näkeminen Suomessa ei muuten olisi onnistunut, tai olisi ainakin ollut hyvin hankalaa – ei haluttu kilpailla videovuokraamojen kanssa ja toisaalta tahdottiin nimenomaan tarjota jäsenille mahdollisuus tutustua sellaiseen scifiin, joka olisi muuten jäänyt näkemättä[6]. Katsottavan hankkimisessa hyödynnettiin häikäilemättä niin paikallisten harrastajien videokirjastoja kuin koti- ja ulkomaista kontaktiverkostoakin.

Tapahtumien suosio vaihteli melkoisesti. Esimerkiksi silloin tällöin pidetyt kalkkunaillat eivät oikein missään vaiheessa löytäneet Turusta yleisöään; anime-elokuvat taas olivat varsin suosittuja[7]. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Jonkin aikaa ennen Tutkaa oli oman taipaleensa aloittanut tv-sarja nimeltä Babylon 5. Sarjan tasosta voidaan olla monta mieltä[8], mutta sitä ei voi kiistää, että muutaman vuoden ajan mikään muu ei saanut samanlaista määrää ihmisiä liikkeelle kuin tieto, että B5:n uudet jaksot olivat saapuneet esitettäviksi[9]. Innokkaita katsojia istui pimeässä auditoriossa parhaimmillaan lähes satakunta.

Tavallisten videoiltojen lisäksi järjestettiin silloin tällöin myös päivän tai jopa viikonlopun mittaisia maratontapahtumia. Näihin valittiin ohjelmaksi yleensä elokuvia ja tv-jaksoja tietyn teeman ympäriltä. Ketään ei yllättäne, että suosituimmat tilaisuudet olivat viikonlopun mittaiset Babylon 5 ‑maratonit, jolloin yhden viikonlopun aikana katseltiin kokonainen kausi sarjaa[10].

# Toinen ulottuvuus

Vuosien varrella yhdistys on järjestänyt myös monenlaista muuta toimintaa. Enimmäkseen kyse on ollut huomattavasti pienimuotoisemmasta harrastustoiminnasta ja kokeiluista, joilla yritettiin löytää paikalliselle scifiharrastukselle uusia muotoja. On pidetty mm. esittelytilaisuuksia (kerrottiin kuulijoille scifistä yleisesti ja erityisesti sen harrastamisesta Suomessa)[11], saunailtoja, Megazonea, scifi-kirpputori ja jopa pelattu kyykkää[12].

Viime aikoina on suhteellisen säännölliseksi uudeksi tavaksi tullut tehdä jäsenistön kesken kirjojen yhteistilauksia: on tilattu esimerkiksi tulevan Finncon-vieraan (Michael Swanwick, Gwyneth Jones) tai muuten vain kiinnostavan kirjailijan (China Miéville, Susanna Clarke) teos, johon on haluttu tutustua. Muutaman kerran on myös järjestetty jälkeenpäin tilaisuus, jossa kirjasta on keskusteltu[13].

Koska yhdistys perustettiin alun perinkin sillä mielellä, että siinä oleminen ja asioiden tekeminen olisi rentoa ja mukavaa, on osattu liiallista byrokratiaa ja pakollisia tehtäviä välttää – päätettiin esimerkiksi olla julkaisematta omaa säännöllisesti ilmestyvää lehteä[14]. Yhdistyksellä on kuitenkin (erittäin) epäsäännöllinen julkaisusarja Kabinettikertomuksia, jossa on ilmestynyt yksittäisiä teoksia. Luet parhaillaan sarjan viidettä julkaisua, joten tahti on ollut varsin verkkainen[15]. Vieläkin satunnaisempi on ollut yhdistyksen ”epäsäännöllisesti ilmestyvä tiedotelehti” – sitä on ilmestynyt toistaiseksi ainoastaan yksi numero.

Vaikka toiminta onkin ollut enimmäkseen pienimuotoista, on Tutka ollut Turun sf-fandomissa monessa mukana. Videoiltoihin alettiin hankkia virvokkeita ja makeisia, joita myytiin osallistujille edullisesti. Kun ylioppilastaloon myöhemmin[16] perustettiin Scifiluolaksi nimetty toimisto yhdessä Turun Science Fiction Seuran ja Turun yliopiston roolipeliseura Tyrmän kanssa, jatkui makeismyynti myös toimistolla Tutkan hoitamana[17]. Yhdistyksellä oli iso rooli Scifiluolan alkuaikoina myös päivystysten hoitamisessa ja muissa käytännön järjestelyissä. Tutka alkoi myös ensimmäisenä Turussa kerätä yhdistykselle kirjastoa jäsentensä käyttöön[18].

Yhdistys on ollut mukana myös Suomen sf-fandomin toiminnassa koko olemassaolonsa ajan. Esimerkiksi Suomen sf-lehtien ja yhdistysten yhteystietoluetteloa (SF-FAQ) pidettiin alun perin Tutkan www-sivujen yhteydessä, ja yhdistys on ollut läsnä valtakunnallisissa tapahtumissa, sf-seurojen yhteistyökokouksissa ja esimerkiksi Atorox-raadeissa. Turun kuukausittaisissa sf-tapaamisissa näkyi säännöllisesti tutkalaisia[19]. Näkyvimmin on osallistuttu kahden Turussa pidetyn Finncon-tapahtuman järjestelyihin[20].

# Yhdistyksiä levossa

Parin viime vuoden ajan on seuran toiminta selvästi hiipunut. Videoilloissa kävijöiden määrä on tasaisesti vähentynyt[21]. Samaan aikaan yhdistystä pyörittäneiden aktiivijäsenten elämään on tullut muita aikaa vieviä juttuja kuten työ ja perhe, eikä aikaa ole enää riittänyt yhtä paljon yhdistyksen hoitamiseen ja mainostamiseen. Niinpä tänä vuonna on päätetty, että kymmenvuotias yhdistys pitää välivuoden aktiivisesta toiminnasta. Säännöllisiä videoiltoja tai muita tapahtumia ei järjestetä, vaan hengähdetään ja mietitään uusia juttuja, joita jatkossa voisi tehdä (toivottavasti myös uusien aktiivien tuella). Seuraavan kymmenen vuoden päästä julkaistava historiikki kertoo, mitä tästä eteenpäin tullaan saamaan aikaan.

Kirjoittaja on yhdistyksen perustajajäsen, pitkäaikainen sihteeri ja nykyinen[22] puheenjohtaja.

# Jälkisanat (Finnconissa 2024)

Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen moni asia on (onneksi!) muuttunut ja uudistunut. Kohta kolmekymmentä vuotta (!) täyttävä yhdistys löysi uusia aktiivisukupolvia ja sen toiminta on tällä hetkellä todennäköisesti monipuolisempaa kuin koskaan. Viikoittaisten tapaamisten lisäksi jäsenistölle järjestetään monenlaista toimintaa yksin ja yhteistyössä muiden paikallisten seurojen kanssa. Kaikkeen tähän voi tutustua tämän Finnconin yhdistyspöytien luona tai osoitteessa terrakoti.net.

  1. Fandomin ensimmäinen aika voidaan katsoa alkaneeksi 70-luvun lopulla, kun Turussa muodostettiin science fiction ‑seura ja alettiin samalla järjestäytyneen fandomin aika Suomessa. Toisen ajan katson alkaneen 90-luvun taitteessa, jolloin lähinnä yhdistystoiminnan merkeissä toisiaan tavannut vanha hallitus vaihtui nuorempaan joukkoon. Heistä tuli nopeasti kaveriporukka, joka vietti seuratoiminnan lisäksi muutenkin aikaa yhdessä. Tätä myötä seurankin toimintaan tuli epävirallisempaa meininkiä, ja tämä suuntaus jatkuu yhä edelleen, vaikka hallitus on vaihtunut useaan otteeseen. Kolmas aika alkoi yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä, kun Turkuun perustettiin useita uusia yhdistyksiä ja sf-piireistä lähtenyt harrastustoiminta monipuolistui. Tutka oli uusista seuroista ensimmäinen; myöhemmin oman yhdistyksen saivat mm. roolipelaajat ja animen harrastajat. ↩︎

  2. Tässä lyötiin samalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 90-luvun alkupuolella TSFS oli järjestänyt muutaman videoillan, mutta tilojen löytyminen tällaiselle tapahtumalle oli hankalaa. Turun yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan kanssa oli tehty yhteistyötä, mutta siinä oli ongelmansa – mm. yksi ilta lähes peruuntui, kun osakunnan päivystäjä oli edellisen illan juhlinnan jäljiltä nukkumassa krapulaansa pois tyystin unohtaneena, että hänen piti olla avaamassa meille ovia, ja ainut paikalla ollut osakunnan edustaja oli sammunut sohvalle, eikä herännyt (vähemmän) vienoon koputteluumme. Yliopistolla oli valmiina sopivilla välineillä varustettuja tiloja, ja koska uusi yhdistys haettiin yliopiston ylioppilaskunnan alayhdistykseksi, tilat saatiin näin molempien yhdistysten käyttöön. ↩︎

  3. Tilaisuudessa sovittiin uuden yhdistyksen nimeksi Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti (kutsumanimeltään Tutka), kirjoitettiin yhdistykselle säännöt sekä mm. valittiin yhdistyksen nimikkoviiniksi italialainen Bardolino Classico ‑punaviini. ↩︎

  4. Prosessi kesti pari vuotta, ja yhdistyksen sääntöjä jouduttiin rukkaamaan jonkin verran, ennen kuin yhdistysrekisteri suostui ne hyväksymään. Isolla punakynällä oli ensimmäisestä versiosta vedetty yli mm. pykälä, jossa säädettiin, että yhdistysten sääntöjen muuttamiseen olisi vaadittu kaikkien elossa olevien perustajajäsenten kirjallinen suostumus. Yhdistyksen nimi oli myös herättänyt sääntöjen käsittelijässä paheksuntaa, ja sitä vaadittiin muutettavaksi: kabinetti-sanan tilalle piti vaihtaa tylsä ja tavallinen ”yhdistys”. Koska tämän vaatimuksen ilmoittamiseen kului kuitenkin yhdistysrekisteriltä pari vuotta, takaisin lähetettiin pontevat perustelut, kuinka nimi oli jo ehtinyt vakiintua, ja yhdistyksen nimellä ja logolla oli varustettu mm. jäsenkortteja ja t-paitoja. Kabinetti sai jäädä. ↩︎

  5. Tämä oli tarpeen myös, että em. tiloja saatiin käyttää. ↩︎

  6. Täytyy muistaa, että 90-luvulla jonkin kiinnostavan elokuvan tai etenkin tv-sarjan hankkiminen oli huomattavasti työläämpää kuin nykyisin: materiaalia ei ollut noin vain netistä saatavana, eikä ”internet” ollut vielä edes kovin laajasti yliopistomaailman ulkopuolella tunnettu käsite puhumattakaan siitä, että siedettävän tasoisen kuvan siirtämiseen ja tallentamiseen vaadittava kapasiteetti olisi vielä ollut läheskään keskivertoharrastajien ulottuvilla. Myyntivideoita oli myöskin heikosti saatavissa, etenkin Suomessa, ja dvd-kausiboksit eivät vielä olleet edes pilke tuotantoyhtiöiden silmäkulmassa. Niinpä tällaiselle toiminnalle oli olemassa selvä tilaus. ↩︎

  7. Tuohon aikaan animesta tiedettiin vielä hyvin vähän, eikä sitä juurikaan ollut liikkeellä. Sittemmin, kuten tiedämme, tilanne on muuttunut. Turkuunkin perustettiin oma animen harrastajien yhdistys, minkä jälkeen animen esittämistä Tutkan illoissa ei enää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pidetty tarpeellisena. ↩︎

  8. Tai ainakin kahta: voidaan tunnustaa, että sarja oli kunnianhimoinen yritys tehdä aikaisemmasta kaavasta poikkeavaa tv-scifiä, joka kehitteli suuria juonikuvioita, venytti uuteen uskoon standardit siitä, millaisia efektejä saadaan aikaan suhteessa kiivaaseen aikatauluun ja käytettävissä olevaan budjettiin, ja joka epäonnistumisistaan huolimatta onnistui muutaman vuoden ajan herättämään katsojissaan suuria tunteita ja olemaan erittäin viihdyttävä – tai sitten voidaan ummistaa silmät, nyrpistää nenä ja selittää sokeasti sarjan olevan silkkaa sontaa. ↩︎

  9. Kuuleman mukaan tilanne oli sama muuallakin, esimerkiksi Helsingissä Spock’s HUT ‑yhdistys joutui rajoittamaan jäsenmääräänsä sen mukaan, montako ihmistä suurimpaan käytettävissä olevaan saliin saatiin mahtumaan. ↩︎

  10. Näin jälkeenpäin ihmetyttää edelleen – sen lisäksi, että näissä maratoneissa jaksoi lähes sata innokasta seurata ohjelmaa kahtena peräkkäisenä päivänä kymmenisen tuntia kumpanakin – kuinka tuolloin jaksettiin nähdä vaivaa tapahtumien eteen. Sen lisäksi, että paikalle tuotiin oma videotykki ja rakennettiin saliin parempi äänentoistojärjestelmä, mukaan raahattiin myös jääkaappi ja mikroaaltouuni, organisoitiin pizzatilaus (eräskin turkulainen pizzeria kieltäytyi tapahtuman jälkeen palvelemasta yhdistystä, koska tilauksemme jumitti heidän toimintansa täysin pariksi tunniksi), eikä ollut ongelmia löytää vapaaehtoisia päivystäjiä, jotka istuskelivat salin ulkopuolella ja tauoilla myivät osallistujille limsaa, makeisia ja pikkulämpimiä keräten näin varoja yhdistyksen toimintaan. ↩︎

  11. Ajatuksena oli, että muualta Suomesta Turkuun tulleet opiskelijat löytäisivät myös oman kotipaikkansa sf-harrastajat. ↩︎

  12. Yhdistyksen joukkue osallistui parina vuonna ylioppilaskunnan kyykkäturnaukseen. Toisella kerralla pärjättiin kohtalaisesti – ja toisella hiukan heikommin. ↩︎

  13. Näissä keskustelutilaisuuksissa ei ole käynyt kovin monta ihmistä, mutta kaikki osallistuneet ovat pitäneet niitä silti antoisina ja onnistuneina, joten tällainen toiminta varmasti jatkuu ainakin jossain muodossa. ↩︎

  14. Sen sijaan useat yhdistyksen aktiivit ovat säännöllisesti avustaneet – ja toimittaneetkin – Turun Science Fiction Seuran Spin-fanzinea. ↩︎

  15. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet kuvitettu raapale Seitsemän wanhaa herraa (Eikä yksikään pelastunut), Aloittelijan opas Finnconiin (toinen, uudistettu laitos), Elävien ja kuolleitten Talvio (Boris Hurtan 50-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu kirja) sekä suomalaista fanficiä esittelevä Finfanfiction. Science fictionia ja Suomen fandomia hyvin kepeällä otteella esitellyttä aloittelijan opasta myytiin Jyväskylän ensimmäisessä Finnconissa niin hyvin, että myyntimenestystä saamillaan tuotoilla juhlinut toimittaja oppi seuraavana päivänä kerralla läksynsä eikä ole enää tehnyt uusia painoksia. ↩︎

  16. Keväällä 1997. ↩︎

  17. Sittemmin myynnistä ovat siirtyneet vastaamaan isommat yhdistykset, samoin kuin Terrakodissa, nykyisessä toimistossa, jonka Tutkan kanssa jakavat Turun animeseura, TSFS ja Suomen tieteiskirjoittajat. ↩︎

  18. Kirjastotoiminnasta luovuttiin kuitenkin käytännössä aika pian – yhdistyksellä on suhteellisen vähän varoja käytössään, ja kun TSFS alkoi aktiivisesti kasvattaa pian muhkeaksi paisunutta kirjastoaan, ei katsottu enää olevan tarvetta omalle kirjastolle. ↩︎

  19. Osallistujia oli kuitenkin kaiken kaikkiaan liian vähän, ja kuukausitapaamiset loppuivat aikanaan. Tapaamiset virkosivat taas viime vuonna ja pyörivät tällä hetkellä joka kuun ensimmäisenä torstaina. ↩︎

  20. Finncon 1999 opetti kantapään kautta monia asioita, muun muassa että kannattaa aina sopia etukäteen mahdollisimman selvästi – mieluiten paperilla – mitkä ovat järjestäjien vastuualueet, kun tapahtumaa on tekemässä useita seuroja. Muuten voi käydä niin, että yksi luulee vastaavansa yksin kaikista päätöksistä, muut kuvittelevat olevansa yhdessä sopimassa asioista, ja joku on jo järjestämässä ihan eri tapahtumaa kuin toiset. Seuraavalla kerralla homma sujui tässä suhteessa jo paljon juohevammin, kun alusta asti sovittiin, että TSFS:llä oli virallinen vetovastuu tapahtumasta ja muut yhdistykset olivat mukana auttavina osapuolina. Kesken projektia tehdyt säätämiset eivät kuitenkaan ensimmäiselläkään kerralla onneksi mitenkään haitanneet conin onnistumista. ↩︎

  21. Syitä on varmasti monia. Yliopiston tiloja ei ole enää saatu käyttöön yhtä hyvin kuin ennen, vaan tapahtumia on jouduttu typistämään. Babylon 5:n kaltaista superhittiä ei ole tullut toista, ja muita suosittuja videoiltojen ohjelmia (mm. Star Trek, Farscape) on ollut entistä helpompi seurata myös tv:n ja dvd-julkaisujen kautta. ↩︎

  22. Toim. huom. Vuonna 2005 siis. ↩︎