Mitä kuuluu Epämääräisille Fanzineille?

eli
Vertahyytävä Katsaus Scifipiirien Pienjulkaisuihin ja Niiden Julkaisijoihin.

Oikeastaan kadun sitä, että koskaan tulin ottaneeksi jutun vastaan. Yritys selvittää mitä synkeitä salaisuuksia kätkeytyy Klubin arkistoissa lojuvien pölyisiin lötteroihin voisi viedä vähäisemmältä mieheltä hengen. Minulla on kuitenkin yliluonnollisia voimia.

Perusasiat olivat aluksi selviä:

(1) Klubin arkistoissa on lukuisia pieniä ”fanzineja” ja
(2) Näitä lehdyköitä on julkaissut vuosia sitten ja osin julkaisee edelleenkin joukko erilaisia scifistisiä ryhmittymiä
Selvittämättä oli kuitenkin:
(3) Mikä on näiden ”fanzineiden” keskeinen sisältö?
(4) Vaikuttavatko niitä julkaisseet seurat edelleenkin keskuudessamme?
ja – kuten jokainen järkevä ihminen välttämättömäksi tietää:
(5) Muodostavatko ne uhan turvallisuudellemme? ^[1]

Päätin ryhtyä päättäväisesti toimeen. Onnekseni pieni misantrooppinen säätiö oli myöntänyt minulle apurahan, joka riitti päivittäiseen annokseeni tomaattimurskaa. Kiitän täten heitä, vaikken usko, että he kuulevat minua täältä.

Tarkastelen seuraavassa fanzineja pitäen silmällä edellä luettelemiani lähtökohtia. Koetan tehdä sen ripeästi, sillä epäilen että minua tarkkaillaan. En enää luota palvelijoihini.

# Mundane

Mundane on lehtisistä laajimmille levinnein ja pisimpään ilmestynyt. Ensimmäinen havaittu numero on vuodelta 1989, viimeisin viime vuodelta. Lehti ilmestyi 90-luvun alussa jokaiseen mafiaan. Julkaisijana on ”Mundanen toimituskunta”. Sisältö koostuu kaiken muun ohella ”uutisista” sekä Suomen kuuluisimman scifiperheen, Matias ja Matilda Rannan koiran Rekku Rannan kirjallisista tuotteista. Pelätty scifipiirien tekstimuoto, ns. röpötysraportti esiintyy myös Mundanen sivuilla.

Lehti väittää olevansa Totuus ja viittaa tässä yhteydessä edesmenneessä naapurimaassa laajalle levinneeseen julkaisuun.

Lehti on selvääkin selvempi turvallisuusuhka: Se voi ilmestyä vieläkin koska tahansa. Henkilöitä on nähty. Mundane tv ja Mundane Press ovat tunnettuja. Siksi toisekseen jo ensimmäisessä numerossa lehti julisti haluavansa Perry Rhodanin (Saksan lahja science fictionille!) Linnunradan Keisarikunnan Presidentiksi. Ryhmittymän manifestissa mainituista asioista se todennäköisimmin toteutuukin meidän aikanamme (vrt. mm. vaatimukset ”Sisäpiirin vitsit hauskoiksi!” ja ”Geneesis kunniaan!”). Ja siksi toisekseen lehti ilmoitti jo elokuussa 1990 ja uudestaan vuonna 1996 että ”Ne ovat jo täällä”. Voisiko sen enää selvemmin sanoa?

On lohdullista tietää, etten ole saanut jokaista Mundanen numeroa luettavakseni.

# Resp

Täysin salaperäinen lehti. Arkistossa on kaksi numeroa, joista toinen väittää olevansa numero kaksi. Mahdollisen ensimmäisen numeron kirjoituksessa, joka saattaa olla pääkirjoitus, kerrotaan mafialaisten Suomenlinnan retkestä. Viittaukset edellä mainittuun Rekku Rantaan sekä kesän 1990 auringonpimennykseen auttavat ajoittamisessa.

Kirjoituksessa muutama scifiaktivisti tekee arkeologisen löydön: he havaitsevat Suokin kallioilla käydyn limu- ja kaljapullojen taistelun ”he havaitsivat tarkkojen tutkimusten jälkeen, että limupullojen puolella olleet lonkeropullot oli järkyttävällä tavalla teurastettu”. Keskiaukeamalla on Budapestin kartta.

Kakkosnumero on, jos mahdollista vieläkin sekavampi, tosin viittaukset muihin salaseuroihin, kuten Mundaneen ja isokokoiseen Zeppelin yhdistykseen tekevät julkaisun tarkoitusperät varsin päivänselviksi. Lainaus: ”…huomenna lähden Espooseen, jossa on tapahtunut katastrofi avaruusasemalla. Jos en palaa, olkoon tämä testamenttini (taskussa on kai ainakin viisi markkaa; osta sillä mulle keskiolut, jos törmäät ruumiiseeni)…”

# Huorrrra!

Julkaisija Suomen Toni Jerrman Seura. Lehti sisältää muun muassa Toni Jerrmanin haastattelun, Toni Jerrmanin novelleja, Toni Jerrman ‑aiheisen sarjakuvan ja Toni Jerrmanin rääpäleitä. Lehteä elävöittävät myös lainaukset Jim Morrisonin runoudesta: C’mon yeah…/ Yeah, yeah, /Yeah, yeah, /Yeah, yeah.

Ote haastattelusta: ”Dick nyt oli vain sellainen hetken muoti-ilmiö. Oikeastaan koko mies oli sellaista tekotaiteellista paskaa, kun tarkemmin ajattelee. – – Mun [tulevassa radio]sarjassa keskitytään vain todella SUURIIN klassikoihin ja koviin scifikirjoittajiin niin kuin Asimov, Heinlein, Hubbard ja Clarke. Ja tietenkin Tolkien ja Eddings.”

Huorrrra! on vaarallisen ilmiön airut 9 vuoden takaa. Jollei mitään tehdä (kuten luulen) tulevaisuudessa kaikilla scififandomin jäsenillä on oma seuransa ja lehtensä. Voitte vain kuvitella…

# Zombie-klubin julkaisut

Kuten Zombiekonevaeltaja, Zombiekalenteri ja oli kai jokin Zombiemarvinkin. Zombieklubi on kuollut, mutta ikävä kyllä elää yhä. Ja päinvastoin. Näiden lähes läpinäkyvän ohuiden kavereiden yhtä ohut salaus paljastaa porukan halun muuttaa koko maailma elävienkuolleiden paratiisiksi, syödä kaikkien aivot ja harrastaa ruumiiden kanssa seksiä (ennen, jälkeen tai samanaikaisesti). Toisaalta mielen kanssa on vaikea sekstata.

Zombiekonevaeltajassa rohkaistaan myös naisia alalle: ”Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että mieluummin imen itse metsästämiäni aivonesteitä kuin vikisen avuttomasti rinnat tanassa toisten kynsissä. Kuinka moni tyttö voi sanoa tuntevansa rakastettunsa sisuskaluja myöten tai pitäneensä mielitiettynsä sydäntä kämmenellään? Joten siitä vaan kaikki tytöt zombeilemaan!”

Tulevaisuus lienee zombien – huhut ainakin kertovat, että tulossa on uusi zombiekalenteri.

# Blimb Attack

Onneksi scifipiireissä on zombieiden (merkittävänä) vastapainona myös Zeppelin Yhdistys. Sen julkaisema Blimb Attack ‑lehti on tukeva painotuote, jolla on muun muassa sellaisia iskulauseita kuin ”Syö voi hyvin”.

Muusta sisällöstä voisi mainita Nalle Virolaisen läskiseksiscifisarjiksen ”We Want to Fuck Fat Women”. Ruokaohjeita piisaa lähes joka sivulla ja kuorrutuksena ovat loppupään muutamat fat-versiokuvat tunnetuista fandom-henkilöistä. Joviaalista asenteesta huolimatta Zeppeliinien tielle ei kannata joutua.

# Torttu

Arkistoissa lojuu tällainenkin julkaisu, jonka ainoa numero uhoaa lehden ilmestyvän 400 kertaa vuodessa. Lehti keskittyy muun muassa selvittelemään scifin kultakauden suurnimen Hugo Armas Nebulan tuotantoa. Lehti uhoaa järjestävänsä myös novellikilpailun.

Tortun yhtymäkohdat erääseen tamperelaiseen scifijulkaisuun lienevät tahattomia ja syntyneet puhtaassa luomisen riemussa. Mainittakoon vielä, että lehdessä on bulgariankielinen yhteenveto.

# Nikkone

Myös Nikkone-lehden yhtymäkohdat erääseen toiseen tamperelaiseen scifijulkaisuun lienevät tahattomia ja syntyneet puhtaassa luomisen riemussa. Tässäkin lehdessä esitellään Hugo Nebulan tuotantoa, tosin vertaillen suomalaisen Sulo Kurpan tuotantoon. Lehdessä on laaja Ureanus-kirjallisuuskatsaus.

Parasta antia ovat kirja-arvostelut (mm. John Onania-Silsan arvostelu teoksesta Robert Holdstock: Kadotettu metsä. Serla 1991. Suom. Jussi-Ville Heiskanen. Paristo Oy, Hameenlinna 1992.)

Molemmat lehdet edustanevat scifististen salaseurojen ja ‑liittojen vilpittömiä keskinäisen vittuilun yrityksiä.

# Huikka!

Vihonviimeiseksi tällainen lehti, joka käsittelee eläväisesti viinan kiroja. Se ilmoittaa olevansa Kaikkien Lakkautettujen Järjestöjen Äänenkannattaja. Näihin klubeihin kuuluu muun muassa Kaikki Viina Kelpaa ‑järjestö, joka jäi lopulta ilman jäseniä. Tiensä päähän kulki ilmeisesti myös Happy Hangover ‑yhdistys. Tosin edelleenkin saattaa kuulla mafiasta poistuvien Vanhojen Jäsenten toivottelevan paikalle jääville iloisesti ”Happy Hangover”.

# Ne muut instanssit

Lukija saattaa tässä vaiheessa luulla, että kaikki scifistiset salaseurat ja niiden julkaisut olisi olisi tässä tarkasteltu ja niiden aiheuttama uhka scifipiirien synkässä laaksossa kulkevan mielen- ja ruumiinterveydelle arvioitu. Näin ei ole lainkaan laita. Selittämättä jää muun muassa monistenippu perverssejä Lassi ja Leevi ‑sarjiksia (”Äiti, äiti, me pantiin just!” ”No voi, voi, Leevi pitää pestä, sillä on tippuri!” ”Jumalauta! Töpseli pakara! ”Kattosit ny vähän mihin törös änkeet…!”)

Tai miksei missään ole sanaakaan polkupyöräkerhoista? Tai Mustainmaan Sotahuudosta? Onko Rantapallokerhoa vielä perustettu? Keitä ovat Vanhat Herrat? Mikä hiton Köntsine? Vieläkö Vampyyri-klubi pysyy kuolleena? Miksi Pandemonia-lehti ilmestyi vuonna 1997? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin en pystynyt tässä vastaamaan, kun ulkopuolella riehuu syysmyrsky, salamat halkovat taivasta etäisen ulvonnan säestyksellä.

Miten salaseurojen uhkaan sitten tulisi reagoida? Tietenkin perustamalla lisää salaseuroja, alayhdistyksiä, kuppikuntia ja ennen kaikkea julkaisuja. Hajaannus on voimaa!

Nyt täytyy lopettaa, joku on ovella.